4.7.2009 Botswana. Afrikka. Pyynnöstä kirjattu: me lensimme
lentokoneella ja pääsimme perille.
5.7.2009 pyynnöstä kirjattu: Me näimme strutsinmunia. Sitten me menimme
hotellissa suihkuun. Ja me keinuimme riippukeinuissa.
(Piirretty strutsi ja riippukeinu)
Päiväämättä, Gaborone: Ostin saRvikuono sain sarvikuono elefantti
Päiväämättä: PUUVENE MINÄ UITIN PUUVENEITÄ
(piirretty pilakuvia Samposta)
Päiväämättä: VIKTORIAN
Henrikin matkakirjasta:
4.7.2009 me menimme syömään. Sitten me hurjastelimme lastenvaunuilla.
Sitten me mentiin lentokoneeseen. me ostimme karkkipussin.
(Piirretty lentokone)
5.7.2009 menimme hotelliin. Sitten me ruokiiin kanoja ja ankkoja. Sitten
me ruokimme strutsia. Se tuli syömään kädestä. Me ostimme 3 strutsin
ruokapurkkia. Sitten Sampo kuvasi lintuja. Sen jälkeen alkoi satamaan.
Sitten me mentiin sisälle.
(Piirretty strutsi)
7.7.2009 menimme torille. minä ostin kivisen leobardin. me ostimme myös
leluja. minä ostin vesipyssyn. minä ostin myös koristeveitsen.
11.7.2009 minä oksensin kaksi kertaa. Sitten Sampo Oskari ja Pentti
lähtivät eläinpuistoon.
12-16.7.2009 me yövyimme teltassa. me tehtiin 1 tavallisenkokoinen
nuotio mutta Oskari teki oman mutta se oli tosi peni. mutta lopuksi se
oli iso. minä ostin puuveneen Oskari oti myös puuveneen myös Sampo.
17.7.2009 me oltiin menossa suola aavikoille mutta siellä oli niin
märkiä kohtia että yksi oli niin märkä ja mutainen, että me jäätiin
yhteen kiinni mutta me ei jääty onneksi pahasti kiinni. mutta kun me
oltiin pistetty heinää ja kiviä renkaiden alle niin se sitten lähti.
21.7.2009 me nähtiin norsu lauma. me ajtettiin puolen metrin syvyisestä
vedestä me näimme hyeenoita.
22.7.2009 me menimme luonnonpuistoon me nähtiin seeproja ja kirahveja ja
pahkasikoja
(eläinpostikortteja liimattuna)
25.7.2009 me tulimme Zimbabween. Sinä iltana me mentiin
juhlaillalliselle. minä söin krokotiilin lihaa. Ja impalanlihaa. minä
söin myös toukan.
27.7.2009 Eilen me menimme junaan jossa ei ollut sähköjä. Sitten me
katsoimme DVDtä. Sitten me mentiin nukkumaan. Seuraavana pivänä me
heräsimme ja me syötiin aamupala. tämä junmatka kesti 15 tuntia.
28.7.2009 Eilen me lähdimme junasta. Sitten me lähdimme taksilla. Mutta
se oli vähän rikki ja aika rikki se olikin. Se oli niin rikki että se
piti työntää käyntiin. Ja ohjaamo oli vähän hurja. Sitten me mentiin
bussiin. Se matka kesti 15 tuntia mutta mentiin takaisin etetäavrikkaan
mutta siellä oli niin itkä jno että jotkujen jutui odttaman 10 tunia. J
sittenkän he ei pässyt siit rajasta ohi niiden jota jäivät nukkuman
sinne mutta meillä kävi hyvä tuuri je saatin ohittaa. Mutta meillä kesti
silti vaikk m ohtime niin meillä kesti 2 tuntia.
Sampon matkakirjasta:
Me lähdimme 4.7.2009 lentokoneella Botswanaan. (Lentokoneen kuva
piirrettynä)
5.7.2009 Saavuimme hotellimme. Ensimmäiseksi äiti hommasi meile huoneet.
Sitten minä ja Henrikki pompimme trampoliinilla. Seuraavaksi söimme
pepperoonipitsaa ja kinkkuananaspitsaa. Seuraavaksi ruokimme lintuja,
minua puri rutsi sormeen. (Rutsi piirrettynä)
6.7.2009 Aamulla heräsin. Ensimmäiseksi menimme ruokkimaan strutsia.
Sen jälkeen lähdimme taksilla bussiasemalle. Menimme Kaboronen. Matka
kesti 6 tuntia.
7.7.2009 Tänään olimme torilla. Minä ostin koristeveitsen joka oli
puuta. Minä halusin ostaa myös sarvet ja ruoskan.
8.7.2009 Mauniin. Lähdimme busilla Mauniin, matka kesti 10 tuntia.
Katselimme samalla dvd:tä. Vihdoin ollaan perillä. Majoituimme Sedia
hotelliin.
9.7.2009 Ensimmäinen päivä Sedia hotellissa. Menimme uimaan, vesi oli
todella kylmää. Leikimme myös leikkipaikassa.
10.7.2009 Menimme aamiaiselle. Kun Henrikki söi leipää häneltä läksi
hampaan pala. Sitten piti lähteä hammaslääkäriin.
11.7.2009 Lähdimme eläinpuistoon. Paitsi Minna jäi Henrikin kanssa
hotelliin koska Henrikki oli niin kipeä. Luonnonpuistoon kesti ajaa yksi
tunti. Me näimme siellä 3 norsulaumaa, 10 paviaania, 2 gnuuta, 20
seepraa, 2 kirahvia, 2 strutsia, 100 antilooppia, 2 kudua, 10 nokikanaa,
5 mangustia, 50 yellow billed hornbill lintua, 2 Tsessebe - Damaliscus
lunatusa.
12-15.7.2009 Tsodilohilsseillä. Menimme Tsodiloilsseille. Se on hieno
paikka koska siellä on kolmetuhatta vuotta vanhoja luolamaalauksia ja
korkeita vuoria. Meidän piti telttailla ja tehdä ruoka itse. Minna toimi
kokkina.
17.7.2009 Me lähdimme suola-aavikolle. Emme edes päässeet perille vaan
jäimme jumiin mutaan. Ensimmäiseksi yritimme työntöä, Minna ajoi ja
Henrikki, Minä ja Pentti työnsimme. Se ei auttanut. Seuraavaksi panimme
kiviä, heinää ja trekipatjoja. Ei auta. Lopulta keksimme että ajaisimme
edestakas ja vihdoin päästiin irti. Kesti yksi ja puolituntia että
päästiin irti.
(tekstien välissä aina leikekuvia esitteistä, eläimiä, koskenlaskua)
25.7.2009 Me tulimme Zimbabveen. Sinä iltana menimme tanssiesitykseen.
Siellä oli seisova pöytä. Siellä oli kakuista lähtien lihoihin ja
leipiin ja salaatteihi asti. Minä söin antilooppia ja pahkasikaa.
26.7.2009 Menimme torille ostamaan matkamuistoja. Ostimme 3 seepraa, 1
puusta veistetyn kalan ja 1 paviaanin. Sitten Henrikki löysi jejoubil
horbilin pään joka oli kivestä veistetty. Sen jälkeen menimme katsomaan
kojujen takaa. Sieltä löytyi virtahepoja, sarvikuono, iso norsu ja kirahvi.
27-28.7.2009 Lähdimem yö junalla Bulavaioon. Junassa ei ollut sähköjä.
Mutta meillä oli matka dvd:t, katsoimme vaahteramäen Eemeliä. Kävimme
myös ravintolavaunussa. Ostimme mini marir (marie) pakkauksen. Matka
kesti viisitoista tuntia.
Ja paluu Pentin teksteihin:
Vihdoin puoliltapäivin tuo jo aamun valaisema junamme saapui Bulawayoon.
Vain pari tuntia myöhässä.
Asemalaiturilla meille esiteltiin hyvä taksikuski ja suositellut
kanssamatkustaja sai rahansa kun kuskin hyväksyimme. Pappa olikin tosi
hyvä apu kaupunkivisiitillä. Kertoi, että kaupungissa sähköä on vain
satunnaisesti, toisinaan tuolla ja toisinaan toisaalla. Taksi oli aika
kokemus - jokin 1980-luvun Talbotin tyyppinen - aikamoisilla kolhuilla
ja sisustus oli aika ralliautotyyppinen. Ja käyntiin aina parin
ulkopuolisen ystävällisellä tönäisyllä - yö oli kylmä ja vei tehot
akusta, setä kertoi.
Yritimme saada paikat Greyhound busseihin, ainoihin luksus tasoa
oleviin. Täynnä. Ja seuraavaan tason bussienkin liput oli maksettava
randeilla. Sain aikaa 10 minuuttia hakea rahat. Pankkiin. Sain kutsun
jonon ohi hienosti. '' We change normally only for account customers. I'
will check what can do" Sitä sitten katsottiin hiukan aikaa. Ensin
kerrottiin, että tarvitsen 160 euroa 1500 randiin. Lisää henkilökunnan
neuvottelua toisella tiskillä ja sain kuulla, että rahaa tarvitaankin
280 euroa. Kerroin, että komissio saattaa olla korkea, mutta ei sen yli
50% pitäisi olla. Ystävällistä hymyä. Esimiestason kaveri lähtee
selvittämään kurssia takahuoneeseen, minä jään odottamaan ja katsomaan
kun väki tallettaa dollarinippuja. Kello on varttia vailla, kymmenen
minuuttia on mennyt aikoja sitten, onneksi pyysin mukana tullutta
taksikuskia ilmoittamaan bussifirmalle, että tulemme kun ehdimme. Hän
tulee hakemaan passeja bussifirmaa varten. Lopulta hiukan yli tasan,
bussin piti lähteä tasalta, saan rahat käteen järkevällä kurssilla ja
kiirehdän yli aavemaisen kadun maksamaan lippuja. Tavarat bussin ruumaan
ja autoon. Ylibuukkausta, meille oli varattu 4 paikkaa mutta myyty 5.
Mutta autossa ollaan kuitenkin ja matka alkaa puoli tuntia myöhässä -
onneksi. Tosin, olisi noita muitakin lähtenyt.
Alamme miettiä, mitä tämä semi-luksus taso tarkoittaa. Normaaliin
bussiin on laitettu 14 riviä, kullekin 5 rinnan. Me olemme onneksi
takarivillä joten on aavistuken paremmin tilaa. Ei wc:tä ja matkan
odotusaka 15 tuntia. Parin tunnin jälkeen ensimmäinen tauko ja
kiirehdämme vessoihin ja ostamaan ruokaa jota Minna ei päässyt
tavaroiden vahtimiselta ostamaan. Valikoima asemalla aivan ok.
Päättelemme, että semi-luksus tarkoittaa sitä, että kaikille pyritään
saamaan paikat - nähtyämme Harare-kylttisen bussin tulevan rajalle
tupaten käytävät täynnä.
Kahden tunnin päästä saavumme rajalle. Kello on seitsemän suunnilleen.
Jono on niin pitkä, että loppua ei näy. Minna lähtee katsomaan jonon
toista päätä Sampon kanssa. Sitten meidän puheillemme tulee ystävällinen
nuorimies ja pyytäää tulemaan mukaan. Oletan ensin viranomaiseksi - sekä
Botswanassa, että Zimbabwessa ei virkapukuihin tuhlattu. Löydämme Minnan
ja kysyn mitä tehdä, kun kaveri alkaa vihjailla rahasta johon
ohittamiseksi. Ihmettelemme ja kaveri sanoo, että rahojen kanssa tuonne
portilla poliisien juttusille. Kävelemme ymmärtämättöminä sinnepäin
kunnes yksi poliisi nappaa kaverin seurastamme kesken hänen
rahankinuamisensa. Selitämme asiaa toiselle poliisille joka kyselee,
että kuka teidät tänne toi. Lopulta hän sanoo, että menkää. Ja 200
metriä jonoa on takana, 50 metriä edessä. Rupeamme juttusille yhden
britin ja kahden buuriverisen etelä-afrikkalaisen kanssa. Kertovat, että
raja sulkeutuu kymmeneltä - se selittää, miksi tädit ottivat lämpöiseen
iltaan mukaansa viltit. Rajan aukeamista siis odotetaan yö taivasalla.
Viidestä tiskistä kaksi on käytössä ja matelemme kohti tiskiä. Itse
passintarkastus menee nopeasti - tosin nopeammin meni Zimbabwen
lähtöleimaus.
Etelä-Afrikkalaiset jotka olivat olleet Sandvikin hommissa
Zimbabwelaisella kaivoksella tarjoavat kyytiä lähikaupunkiin jossa
yöpyvät. Ajatus odottaa muiden bussimatkalaisten pääsyä rajan yli joskus
aamulla ei innosta. Löydämme bussin, otamme matkatavarat, kannamme ne
autolle ja kipuamme tavaroiden kanssa pick-upin lavalle - paikalliseen
tyyliin. Oskari protestoi joutumistaan ohjaamoon Minnan kanssa. Vetoamme
viranomaisvaatimuksiin.
Tuossa rajakaupungissa Zimbabween matkaavilla pick-upeilla oli noin
nelimetriset kasat pahvilaatikoita kyydissä - shoppailua. Ajamme
portille - rajavartija hiukan ihmettelee kun auton rajapapereissa lukee
2 henkeä ja meitä on 7. Kaveri oli selittänyt, että vie meitä kaupunkiin
kun olemme myöhästyneet bussista - selvä ja rajasta yli. Kukaan ei
passia katsonut oliko siinä leimoja vai ei - kolmen tunnin jonotuksen
jälkeen.
Pienessä viimassa ja nollaa lähentelevässä lämpötilassa saavumme
läheiseen rajakaupunkiin. Pienellä etsimisellä löydämme ruokaa ja
mukavan hotellin. Tarjoamme take-awayt kyyditsijöille ja kutsumme
osallistumaan Päijänneajoihin. Lesoton moottoripyöräkisa on kuulemma
elämys!
Illallisten suositusten mukaisesti aamulla lähdemme etsimään Aviksen
toimistoa jonka kyltin Minna näki illalla. Se löytyy hiukan eri
paikasta, mutta löytyy kuitenkin. Kiertelemme katujen roskakasoja -
mielenosoituksessa kaatopaikalta haetut roskasäkit on tyhjennetty
kaduille - ja meno jatkuu. Hotellilla ahdamme tavarat ja itsemme Corsaan
- aika suoritus sillä tavaramäärällä - mutta onnistumme hotellin väen
ihmetellessä vieressä.
Matkaan. Tie on hyvä ja leveä - neljä kaistaa ja virheetön pinta. Vähän
väliä on tutkia ja toisaalta 80 km/h lisäkylttejä - lines missing -
joita ei ikinä kumota. Ajaako hiljaa ja varoa 50 km välein olevia tutkia
vai yrittää edetä päivän 500 km ajomatkaa. Päädymme välimuotoon -
aurinkolaskee, mutta onneksi tie paranee. Yhtääkkiä ihmettelen, mikä
harmaa möhkäle ilmestyy valoihin tien pientareella - kuorma-auto!
Käytännössä heijastimeton ja täysin valoton kuorma-auto kiirehtää nyt
moottoritieksi muuttuneen pimeän tien pientareella! Huh!
Etsimme majapaikkaa jossa olimme tullessa lentokentän lähellä -
strutsitila oli mukava, mutta kun lämpömittari näyttää + 2 C niin
lämmittämätön huone ei houkuttele ja menemme kongressikeskuksen
hotelliin. "Onhan huonessa lämmitys?" "Yes, it heats up room quickly."
Eli otetaan tämä. Iso huone, mutta tuota tehokasta lämmitintä en löydä,
pöydän alla pieni öljytäytteinen siirrettävä lämpöpatteri. Aamulla
lämpötila on jo ruhtinaalliset 11 C! Mutta peittojen alla nukkui tosi
hyvin! Käyn aamu-uinnilla - henkilökunta kyselee kylmästä vedestä, mutta
joku saa päivän toimekseen sitten alkaa putsata talvikunnossa ollutta
uima-allasta. Rentoudumme, kävelemme talven kuivaamalla nurmella,
kalastamme kaislikkoon jäänyttä jalkapalloa, hortoilemme neuvoja
kysellen autolla putipuhtauttaan kiiltävään ostoskeskukseen - Itäkeskus
hävetköön ja ryhdistäköön itsensä! Hotellista tavarat kyytiin,
lentokentälle auton palautus - Aviksen autoja palautuu kentälle jonossa
- autoja on satoja.
31.7.2009 11:24, Valkovenäjän päällä. Kaikki ovat väsynteitä yön
lennosta ja odotuksesta tylsällä ja kalliilla Istanbulin kentällä. Minna
sai sentään vesihienoronnan jota testasi mennessä. Sampon kirahvi on
ehjä ja kulkee käsimatkatavarana. Toivottavasti minun ostamani
kiviveistos ei ole kuin kahdessa osassa - huono pakkaus rinkkaan ja
ahkera Zimbabwelainen bussinpakkaaja ilmeisesti tulivat sen
ensimmäiseksi kohtaloksi.
Mukava oli olla reissussa, mukava on tulla kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti