Tänään kuljettaja näytti strutsinmunanpalasia maassa - auto seis ja
palaset kyytiin. Kukaan oppaista ei osannut sanoa milloin strutsi on
viimeksi luonnossa esiintynyt - täällähän on ollut monipuolinen
eläimistö aina leijoniin asti. Nyt yhtään ketunkolmanneksen kokoista
kojoottia isompaa petoa ei ole eikä pahemmin kasvissyöjiäkään. Ihminen
on onnistunut tehokkaasti tyhjentämään kai koko Saharan 8 miljoonaa
neliökilometriä luonnoneläimistöstä.
Marokossa oli komeita metsiä - kuninkaan metsästyspuistossa. Muuten
rinteet olivat melko puhtaaksi kaluttuja - ja vuohet olivat pitämässä
huolen että taimi ei maasta nouse.
Tänään on ollut dyynipäivä. Kuskien maastonlukutaidolle täytyy nostaa
hattua - pahimmat kohdat on onnistuttu kiertämään ja lopuista päästy yli.
Retkikunnalla on koko Mauritaniassa olon ajan ollut sotilassaattue.
Öisin on ollu jopa yli puoli tusinaa, nyt pöivällä oli vain kaksi
aseistettua gendarmerieta mukana. Mukavaa, leppoisaa porukkaa. Alueen
tietty levottomuus pysyy siis mielessä vaikka Länsi-Saharan
miinariskeistä olemme päässeetkin. Marokossa olon viimeisinä päivinä
saimme kuulla, että turistien kanssa eivät oppaat saa Länsi-Saharan
reitttien ulkopuolella ajella - poliisi olisi kertonut että kuukausi
sitten olisi itsenäisten autonvuokraajien auto ajanut miinaan. Legendaa
vai ei mutta kyllä miinavaara vaikutti kulkemiseen varsinkin kun sen
kuuli useammalta kuin yhdeltä sotilasporukalta. Tiencvarren, vaikkakin
ruostunut, miinavaarakyltti oli muistutuksena. Miinat kun eivät kovin
nopeasti kuulemma käyttökelvottomiksi ruostu.
Yöt ovat lämminneet - viime yön alin lämpötila teltassa oli 17 asetta,
edellisen yön 14. Päivät ovat olleet jopa paahteisia, aurinkohattu ja
-lasit ovat ainakin minulle välttämättömät. Lämpötila on pysynyt
kohtuullisena kuitenkin.
Kahden naapurimaan välillä on paljon eroja - tosin näissä molemmissa on
paljon eri kulttuureja - tultuamme Mauritaniaan tervehdin väkeä kuten
olin oppinut, mielestäni arabiaksi, tervehtimään. Ei vastausta, kuin
olisi suomea puhunut. Tänään selvisi, että tervehdys olikin berberiä -
ei arabiaa. Marokon berbereistämme ei muuten kukaan osannut kirjoittaa
äidinkieltään - vasta nyt berberialueen kouluissa opetetaan omaa
äidinkielen kirjoitusta.
Käyttökieli on siis ranska - Mauritanian oppaistamme vain tulkki puhuu
englantia mutta kaikki muuta ranskaa - arabian lisäksi. Marokon puolella
oppaiden kielijärjestys oli berberi, arabia ja sitten vasta monesti
vajavainen ranska.
Paikallisetkin ovat illan rukoukset tehneet - paljon säntillisemmin kuin
Marokon berberit. Taas on siis aika kömpiä telttaan nukkumaan.
--
Pentti Kotiaho
Suomen Kotteria Oy / Savantum Oy
Travelling, please find best working contact information at www.pentti.net
kotteria.com / savantum.com / personal: pentti.net
Postal address: Villanella 5, 00890 Helsinki, Finland
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti