löytää tietoa kylästä ja ainoa mitä löytyi oli Wikipedian artikkeli Bir
Anzaranen taistelusta - 1979 kolmesatamiehinen marokkolaisarmeija voitti
500 ajoneuvon ja 3000 miehen polisarion hyökkäyksen. Siinä kaikki.
Minua kiehtoi kovasti nähdä tuo kylä joka on kaukana kaikesta - no, ei
rannikolle ole kuin parisataa kilometria aavikkoa. Kohtuumatka
kuitenkin. Paikalta löytyi varuskunta - muutama armeijan perinteiseen
kupolityyliin rakennettu rakennus - viiden metrin kupuja vierekkäin kuin
vanhojen jääkaappien kananmunatelineissä. Sitten oli puolen tusinaa
autioituneita, osa katottomia ja hiekalla puoliksi täyttyneitä,
rakennuksia. Ainoa asutun näköinen siviilirakennus oli kauppa - siellä
nyt oli kaikkea tarpeellista vanhanajan palvelukaupassa. Tai ehkä nyt ei
ihan kaikkea tarpeellista mutta vettä ja säilykkeitä löytyi - sekä myös
tynnyreissä polttoainetta autoihin. Eli tärkeät tarpeelliset. Eli sangen
pieni tuo kylä oli mutta on sellaisenaankin ansainnut paikkansa kaikilla
kartoilla.
Kartoista pääseekin suunnistamiseen Etelä-Saharassa. Tähän mennessä
rannikon päätien lisäksi vain yksi tie on ollut siellä missä kartta
kertoo. Tai oikeammin eivät tiet väärällä paikkalla ole vaan niiden
tilalla on muita teitä. Esimerkiksi Bir Anzaraneen menee kartassa neljä
tietä joka ilmansuunnasta - todellisuudessa sinne menee 3, eikä yksikään
mene siellä missä kartta kertoo. Osa ei myöskään edes päädy sinne mitä
kertta kertoo. Alueellahan ei vähän liikkuvien paimentolaisten lisäksi
kulje kuin armeija joka on merkinnyt omat tiensä hienosti tyylikkäin
kivikasoin tai vähemmän tyylikkäin kuorma-autonrenkain. Ja
ymmärrettävästi he eivät ole julkaisemassa merkitsemiensä ja
käyttämiensä teiden karttoja. Lopputuloksena, minun tulkintani mukaan,
on että kun vanhat tiejäljet ovat hävinneet Saharaan ja uusia teitä ei
saa merkitä karttaan niin ei kovin toimivia karttoja voi olla tuloksena.
Bir Anzaranesta lähdettyämme lounastauolla meitä tervehtimään tuli
armeijan auto. Ystävällinen upseeri puhui hyvää ranskaa, - aavikon
asukkaiden kielet ovat berberi ja paikallinen arabia. Saimme lisää
tietoa edellisen päivän varuskunnan väen tietoihin - tie vie Aoussardiin
vievälle päällystetylle tielle ja siitä pääsee joko kaakkoon tai
luoteeseen - mutta ei etelään kuten oli tie kaikissa kartoissa. Matkan
edetessä saimme huomata tietojen pitävän hyvin paikkansa, myös
etäisyyksien. Sinänsähän tuolla voisi ajella missä tahansa, miten
tahansa kun aakeetaa laakeeta sorakenttää on taivaan rannan taakse mutta
turvallisuussyistä on syytä pysyä väylien läheisyydessä - viimeisten
sotien toimivista muistoista kun on vielä vähemmän karttoja kuin teistä.
Tuolla samalla lounastauolla teurastetiin kylästä ostettu vuohi - sitä
söimme vielä tänäänkin illalllisella. Yritin erittän hyvällä
ranskanääntämykselläni kääntää pääoppaallemme - vanhalle kamelinajajalle
- suomalaista sananlaskua: aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä
katkottiin.
Yllä kirkas tähtitaivas - mukana päällekkäin jo illalla loistaneet
Jupiter ja Venus. Nyt nukkumaan beduniiniteltan patjalle.
Pentti
P.S. Tässä samalla erityisterveiset Tuulikille, Jussille, Ullalle,
Sakulle, Pirkolle ja Yrjölle. Aikaisempia ja tulevia kuulumisia löytyy
osoiteesta kotiaho.blogspot.com - jos nyt muistan oikein. Osoite siltä
varalta jos en muista sähköpostilla häiritä ja jaksatte iltaanne tarinan
vieressä viettää.
--
Pentti Kotiaho
Suomen Kotteria Oy / Savantum Oy
Travelling, please find best working contact information at www.pentti.net
kotteria.com / savantum.com / personal: pentti.net
Postal address: Villanella 5, 00890 Helsinki, Finland
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti