Liikenne on ollut sangen hillittyä, teiden ja ladojen kunto pitää nopeudet kohtuullisina ja maalla liikennettä on rauhallisesti. Ennakkoonvaratun majapaikan kanssa oli arpomista hinnan kanssa jo ennen lähtöä, mutta eiköhän se siitä. Paikallinen tataari saa meiltä kyydin ja opastaa meidät samalla hotelliin - huoneesta on hienot näkymät laaksoon ja kaanin palatsin minareetista kaikuu rukoushuuto huoneen terassille asti.
Aamu koittaa ja lähdemme kylän tataariravintolaan aamupalalle - polvilumpioni huutavat kun istumme jalat ristissä matalan pöydän ääressä, persialaismattojen päällä. Ruoka on mahtavaa - että lammas voi maistua hyvältä. Ei Stalin väärin ruoka-aittaa valinnut. Sitten risteyksiä arpoen kohti Mangup-Kalea, reilu parituhatta vuotta vanhaa luolakaupunkia. Kyrilliset tienkyltit tulevat pian koko perheelle tutuksi. Auto parkkiin ja talsimaan vuorta ylös. Laelta aukeavat upeat maisemat laaksoihin ja historiallisen mäkilinnakaupungin jäännökset. Muuria ja luolahuoneita on yhä hyvin säilyneinä - matkalla ihmettelemme hautakivien tekstejä - hebreaa? Syvään uurretut teksit ovat yhä täysin luettavissa hautakivien päissä - mistäköhän löytäisi kääntäjän? Opastuksia alueella ei järin ole ja nekin kaikki venäjäksi - alue ei ole ilmeisesti edes järin tutkittu. Kun löytöjä on 40000 vuoden takaa ja kamppaillaan ensimmäisiä vuosia itsenäisenä valtiona niin valittavaa tutkittavaksi on.
Aamulla arvotaan hotellilaskua - lähdetään sadasta dollarista ja päädytään 45 euroon. Kaanin palatsista nähdään haaremi ja puisto - sisustetut huoneet ovat upea kurkistus historiaan. Krimin vuorten yli kohti Jaltaa. Tarina jatkukoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti