asiaa melko hyväkuntoisia suhteessa vähemmän liikennöityihin. Mutta
missään vaiheessa ei ole kyllä tullut mieleen josko citymaasturin
rengaskoko ja maavara on tarpeen - on se. Sateisella kelillä nelivetokin
oli hyvä jopa asfaltilla - sorateitä ei ole edes tullut vastaan - se ero
Suomeen. Iltaisin on ollut sangen ikävää puikahdella taajaman autojonon
väliin kun on yritetty löytää oikeata risteystä. Lähdin ylämäkeen
vasemmalle kääntyen kun Minna kiljaisi - joku tuli pimeällä tiellä
parkit päällä, auto hävisi ympäristön valoihin - ei muuta kuin kaasu
pohjaan ja yrittää ehtiä väliin. Hyvin ehti. Mutta aloin hiukan ymmärtää
Subaru- ja AudiQ-väkeä.
Ranta ja hotelli sen läheltä löytyi Jaltan läheltä - kohtuullinen vajaa
40 eur kahden makuuhuoneen kattohuoneistosta. Iltaisin soi musiikki -
Hammond-mies oli edistynyt - jäljellä oli vain taustamusiikki ja mikki.
Lasten uimista vodkaa naukkailevat hotellinpitäjänaiset kommentoivat
kaivamalla pullon esiin ja demonstroiden sen olevan tarpeen ennen
uinteja. Yöuinnille emme heitä poikien kanssa kuitenkaan saaneet
houkuteltua.
Ohiajellessa oli pakko pysähtyä tienvarren myyntipisteisiin -
metsätaipaleiden mummojen hillopurkit ja hedelmät ovat vaihtuneet
matkamuistoihin - jääkaappimagneetteja, kivisammakoita, koreja, mitä
milloinkin. Pojat ihastuivat hintatasoon ja mukaan tarttui hiottua
kivipalloa, jääkaappimagneetteja, puunuijia..
Jaltan keskustaan oli hortoiltava autolla ostamaan junalippuja. Olimme
päättäneet näet vuorata auton vain Krimille ja jatkaa siitä paluulentoa
varten Kiovaan yöjunalla. Onneksi olimme matkaoppaan numeroihin
soiteltuamme saaneet tietää, että booking office on jossain
Bristol-hotellin lähellä. Ei muuta kuin taksikuskeja ja bussikuskeja -
joita kaupungin tienvarret ovat täynnä - häiritsemään ja vähän vähältä
venäjää ja käsimerkkejä tulkiten löydämme hotellin - itse asiassa
helposti. Hotellin tyttö piirtää sitten kävelykartan varaustoimistoon
jonka löydän sateessa talsiessa. Siellä sain ensiksi torjuvan katseen -
menossa oli toinen päivän kahvitauoista. Siten palvelua löytyi jopa
englantia ymmärtäen - ei toki puhuen. Toisen luokan liput loppu -
vaihtoehtojen pikainen pohdinta, 800 km ajo Kiovaan lisäautonvuokrineen
ei houkuttanut - ei muuta kuin ekaluokkaan. 350 euroa köyhempinä olemme
päätökseen tyytyväisiä - matkaoppaan mukaan ekaluokassa on siistimmät
vessat - muutaman kokemuksen jälkeen niistä on valmis maksamaan.
Maisemat ovat olleet upeita - sekalehtipuumetsien ruska on ollut todella
upeaa - vuoristojen laelta on löytynyt keijukaisten aroa - ja hylättyjä
tutkapallokolonnioita. Matkan jatkuessa Jaltalta kohti Simferopolia oli
upeaa ajaa pilvien keskellä, puikahtaa värikkäiden puiden välistä
arolle, ylös ja alas vuorenrinteitä. Aromaisemat ja tuliperäiset
viinitarhoja siellä täällä tarjoilevat rinteet kutsuvat patikoimaan ja
ratsastamaan.
Auto palautettiin ehjänä - tosin vuokrattaessa takuusumma luvattiin
vapauttaa kortilta vasta kuukauden päästä - kai se sieltä vapautuu.
Sähköpostit sain parin päivän tauon jälkeen luettua McDonaldsin wifillä
- haki, haki ja viimein yhdisti. Sitten hoitamaan muutama puhelu
satelliittipuhelimella - älytöntä soittaa satelliittipuhelimella
keskellä kaupunkia mutta kun roaming hinta on kolminkertainen niin on
sekin järjetöntä. Aikoinaan kun GSM toimi pohjoismaissa ja Sveitsissä
niin puhelun roaming hinta oli 60% yli business hinnan - nyt suomalainen
maksaa Kiinassa satakertaisesti mitä paikallinen - täällä kerroin on
jotain 50. Puhelut on siis hoidettu satelliitilla ihan onnistuneesti ja
data hotspottien kautta. Tänään sitten vihdoin virittelin paikallisen
sim-kortin gsm-wlan-purkkiin - asetukset kohdalleen ja löytyy tasainen
edge-verkko.
Tänään sitten istutaan junassa. Konnari ihmetteli kun meille oli myyty
neljä petiä vaikka meitä on viisi. Ratkaisuna saimme kysymättä yhden
hytinpuolikkaan lisää. Seurakseni sain kuusikymmnpisen herrasmiehen -
yhteistä kieltä ei ole tosin löytynyt mutta ei se haittaa. Konnarin
kysellessä teetarvetta mainitsin oluen ja se herätti vilkkaan
keskustelun kanssamatkustajani ja kondöktöörin välille. Herra hävisi
muutamaksi minuutiksi, palasi kahden lasin ja puolikkaan
konjamiinipullon kanssa. Sen jälkeen olemme jakaneet mutaman lasillisen
ja Sampon tuomat viinirypäleet - niillekin lautaset löytyivät hetkessä.
Juna on todella siisti - kuulemma välin paras. Siistiä kuin mikä, kahden
hengen hytit, sähköpistoke ja kaikki mitä tarvisee. Ravintolavaunu
puuttuu mutta muuten kaikki hyvin. Oskari ja Henrikki saivat oman hytin
josta tuli välittömästi koti - ja meteli sen mukainen. Onneksi
hiljaisuus vähitellen laskeutuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti